sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Kuudes tehtävä (Viikko 10)


Paviaanin vaimo

Päässäni konsertoi suuremman luokan apinaorkesteri: melun taso oli sitä luokkaa, että ohimoitani vihloi ja näköni oli sumentunut niin pahasti, etten nähnyt, mitä edessäni luki. Äs… Ee… Koo… Ihan sama. Suljin silmäni ja yritin tukahduttaa paholaisen luomat kädelliset mieleni säälimättömällä voimalla, mutta tuloksetta. Tunsin jo, miten kiukku alkoi taas vallata minua: se samperin paviaani! Olisin halunnut iskeä siloisen nyrkkini sen äijän naamaan niin kovalla voimalla, että mäiskähdys olisi kuulunut naapurimaahan asti. Mutta minun oli pakko tyytyä puristelemaan pussia kädessäni. 

Olisinko osannut arvata pari päivää sitten, kun vasta liian myöhään tajusin laittaneeni aamukahvini joukkoon vanhaa maitoa, että siitä alkaisi kumpareinen ja mutainen alamäki? Ei olisi tullut mieleenkään, paitsi ehkä kahden promillen humalassa olisin saattanut ajatella jotain noin hullua. Tuo kirottu valkoinen litku oli tuonut niin maan perkeleen karmeat vatsavaivat, että tunsin vieläkin kuvotusta. Myös kasvoni oli pilattu katkenneilla verisuonilla, kun olin joutunut puhumaan isoon puhelimeen kokonaisen vuorokauden. Yäk!

Puristin vielä kerran vihreää, läpikuultavaa pussia kädessäni ennen kuin heitin sen iljettävine ja haisevine juttuineen pois näkyvistäni. Kuului vain risahdus – hups, olin tainnut laittaa bolognesekastikepurkin väärään paikkaan.  Enempää asiasta välittämättä käänsin selkäni isoille, mustille möhkäleille, joissa muutama spurgukin saattoi joskus yönsä viettää. Päänsärky jatkui voimakkaana eikä kiukkuni sitä yhtä Apinaa kohtaan hellittänyt. Sen siitä sai, kun laittoi miehen vahtimaan taloutta yli viikon ajan: jääkaapin sisällön päivitys oli lykätty myöhemmäksi, lattialle oli viljelty huikea likaisten sukkien ja kalsareiden pelto ja kissa oli nakertanut näivettyneen porkkananpalasta pesuhuoneen lattialla. Siis mitä ihmettä?! 

Ohitseni juoksi kaksi naapurin lasta, jotka eivät tervehtineet minua enää, koska eilen olin mennyt mulkaisemaan heitä pahasti. Kohauttelin olkiani ja kiersin sormeni ovenkahvan ympärille: olinkohan ollut sittenkin liian ankara? Olihan miekkonen sentään kastellut kaikki huonekasvit ja jopa hakenut postin ja vienyt vanhat sanomalehdet paperinkeräykseen. Mutta Piiparia se ei ollut ruokkinut kunnolla eikä edes ollut viitsinyt mainita pilaantuneesta maidosta. Urgh… Oli se kuitenkin niin lutunen välillä. 

Astuin sisälle ja aloin kaivaa kännykkää harmaiden kotihousujeni taskusta. Tuijotin pimeää näyttöä: varpusparvet eivät enää lennelleet vessassa, jäljellä oli vain päässä musisoiva apinalauma – ehkä minun oli syytä antaa jo anteeksi. Etsin osoitekirjasta sydämellä höystetyn nimen ja painoin uutuuttaan hohkaavan puhelimen korvaani. Huulilleni levisi helpottunut hymy, kun kuulin hänen äänensä. Tiesin saman tien, että sotakirveet oli haudattu. Minä niin rakastin sitä höpsöä Paviaania.

6 kommenttia:

  1. Oliko tämä parin ensimmäinen riita?
    Eikä mies tee koskaan kotitöitä?
    Pitääkö kissa porkkanasta?

    VastaaPoista
  2. Missä nainen oli ollut yli viikon ajan? Kauanko pariskunta on ollut yhdessä? Antaako nainen aina periksi riidoissa?

    VastaaPoista
  3. Mitä tekstiä/sanaa nainen yrittää lukea? Missä mies on nyt? Olisiko riita voitu välttää?

    VastaaPoista
  4. Onko pariskunta naimisissa? Oliko naisen mielestä vai helpompaa unohtaa ja sopia riita nopeasti? Oliko mies tehnyt naisen paheksumat asiat tahallaan vai vahingossa? Onko pariskunnalla isompia ongelmia, joita he yrittävät välttää?

    VastaaPoista
  5. IHIHI, nauratti, tosi ihana, aika moni on varmaan naimisissa apinan kanssa. xD
    Miksi nainen rutisteli vihreää pussia (paitsi kiukuissaan)?
    Kuinka on mahdollista, että mies kastelee kukat mutta unohtaa ostaa maitoa/viedä roskat?
    Miksi nainen joutui puhumaan "isoon puhelimeen"?

    VastaaPoista
  6. Mitä päähenkilön edessä luki? SEK...ajäte??
    Onko nainen pinnallinen (katkenneet verisuonet, uutuutta hohkaava puhelin)?
    Miksi hän vei roskat itse ulos vasta nyt?
    MISSÄ SE MIES ON, ihmettelen minäkin. Kotiin siivoomaan, heti! :D
    Täytyi lukea tarina pariin kertaan, jotta ymmärsin (joo olen nukkunut ne komiat kaks tuntia viime yönä, sen piikkiin) missä ollaan ja mitä ihmettä on oikein tapahtunut! :D Mutta lopulta pääsin aivojeni kanssa kärryille ja rullaankin nyt lujaa! Pidin tästä, tuli ihan keväinen olo, en tiedä miksi. Kaikki anteeksiannolle ja kutemaan!

    VastaaPoista